Mervi ja Tommi Ylimäki kotiutuivat Karigasniemen kyläyhteisöön

Heinäkuussa 2024 Mervi ja Tommi Ylimäki pakkasivat pyörät ja kajakit auton kyytiin ja suuntasivat pohjoiseen silloisesta kodistaan Tampereelta. Utsjoki hurmasi niin, että elokuussa he etsivät paikkakunnalta asuntoa. Kaupat Karigasniemen kodista tehtiin syyskuussa.
Ensimmäisen talven pariskunnan osoite oli vielä Tampereella, mutta toukokuussa 2025 he siirsivät kirjansa Karigasniemelle.
– Luonnon kauneuteen me ensin ihastuimme, sitten huomattiin, että kylläpä on ihana kyläyhteisö. Meidät on otettu tosi hienosti vastaan täällä, Mervi kertoo.
Pariskunnan työt mahdollistivat pikaisen muuton toiselle puolelle Suomea.
– Teen sataprosenttista etätyötä järjestelmäasiantuntijana, ja hyvät yhteydet mahdollistavat minulle työnteon missä päin Suomea tahansa, Tommi sanoo.
– Hierojan työ taas on sellainen, että sen voi ottaa mukaan, kun siirtyy paikasta toiseen, Mervi kuvailee.
– Työn kautta myös tutustuu paikallisiin ihmisiin. Asiakkaita on ollut niin tästä kylältä kuin hieman kauempaa, myös Norjan puolelta, hän jatkaa.
Muuton myötä elämästä tuli aktiivisempaa
Elämä Karigasniemellä on stressittömämpää ja aktiivisempaa kuin Tampereella.
– Askeleita tulee täällä enemmän kuin etelässä, kun tulee käytyä usein ulkona. Täällä on kaikenlaista väkerrettävää, niin elämä on aktiivisempaa. Talon remonttiin meni aluksi aikaa, ja tontilla onkin vielä paljon tehtävää, Tommi ja Mervi kuvailevat.
– On ihanaa, kun on oma ranta ja tuntureille pääsee helposti. Rakastan luontoa ja luontoliikuntaa, Mervi kertoo.
Pariskunta liikkuu luonnossa sähköpyörillä ja melomalla. Mahdollisuus lähteä liikkeelle kotipihasta tuntuu arvokkaalta, kun siihen ei Etelä-Suomessa ollut mahdollisuutta. Muuten aika kuluu kuntosalilla ja kesäisin moottoripyöräillessä ja talvisin moottorikelkkaillessa.
Osa Karigasniemen mahdollisuuksista oli etukäteen tiedossa, osa on tullut yllätyksenä.
– Ostimme talon irtaimistoineen, ja mukana tuli kaksi moottorikelkkaa ja lohivene. Tänne jo asetuttuamme Mervin asiakas kysäisi, olemmeko jo löytäneet veneen Luomusjärveltä. Selvittelimme asiaa, ja siellä oli vene airoineen ja verkkomerkkeineen. Talon mukana tuli avain, joka sopi veneen lukkoon. Nyt olemme käyneet Luomusjärvellä siianpyynnissä vapaapäivinämme.
Mervin ja Tommin aktiivisuus ei rajoitu vain luontoharrastuksiin.
– Olemme molemmat mukana Karigasniemen kyläyhdistyksen hallituksen toiminnassa. Tommi on hallituksen varapuheenjohtaja ja Mervi yhdistyksen rahastonhoitaja.
Valo yllätti – ja valvotti
Utsjoen vuodenkiertoon tutustuminen on ollut Merville ja Tommille myönteinen kokemus.
– Syksy Karigasniemellä tapahtuu nopeasti verrattuna Etelä-Suomeen. Pimeää vesisateista aikaa ei ole kovin pitkään, vaan se kääntyy talveksi. Valo ulkona on mahtava, niin kesällä kuin talvella, päivällä ja yöllä. Kaamos yllätti valoisuudellaan.
– Lämpötilat tuntuvat täällä erilaisilta kuin Tampereella. Talven jälkeen jo +13° lämpötilassa ulos riittävät shortsit ja t-paita, Tommi kuvailee.
– Luonto on kesäaikaan niin upea öisin, että tekisi mieli elää sellaisessa rytmissä, jossa vapaa-aika sijoittuisi yöhön, hän jatkaa.

Moottoripyöräily ja Nuorgam toivat yhteen
Karigasniemestä on muodostunut Mervin ja Tommin koti, mutta myös Nuorgamilla on iso rooli heidän tarinassaan. He tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa Nuorgamissa 2016, kun he molemmat osallistuivat Motoristit koulukiusaamista vastaan Lapland Tourille. Mervi oli kiertueella mukana alusta asti, Tommi liittyi mukaan Nuorgamissa, joka oli Utsjoen vierailukohteista viimeisenä.
– Sillä reissulla ajoimme Suomen kauneimman tien, se jäi mieleen, Mervi kertoo.
Nuorgamissa Motouutiset halusi haastatella Merviä, ja hän nappasi Tommin mukaan henkiseksi tueksi. Nuorgamin jälkeen Mervi halusi Jäämereen uimaan, ja Tommi lähti mukaan loppureissulle.
– Pari vuotta meni kavereina, kunnes todettiin, että tässä taitaa olla jotain muutakin kuin kaveruutta. Vuodesta 2018 olemme asuneet saman katon alla.
Nyt yhteinen matka on tuonut Karigasniemelle, ja haaveissa on ainakin meloa Inarijoelta Tenoa Nuorgamiin saakka.
Kuvat: Merja Paakkanen

