Saamelaisalueen koulutuskeskuksen rehtori Eeva-Liisa Rasmus-Moilanen: ”Vaativa asiantuntijatyö onnistuu etänä Utsjoelta”

Eeva-Liisa Rasmus-Moilanen asuu lapsuuskotiaan Utsjoen rannalla Ailigas-tunturin varjossa. – Palasin perheen kanssa Utsjoelle vuonna 2016, vaikka nuorempana olin sitä mieltä, etten tule takaisin, kertoo Eeva-Liisa.

– Asuimme tuohon aikaan Ivalossa juuri valmistuneessa omakotitalossa. Olin täällä käymässä ja kiipesin Ailigas-tunturille ja katsoessani sieltä avautuvaa maisemaa – sielunmaisemaani – mietin, miksi emme asuisi täällä. Onneksi mieheni oli kanssani samaa mieltä ja muutaman kuukauden kuluttua muutimme tänne pysyvästi. Emmekä ole katuneet.

Rehtorin työ onnistuu osin etänä

Eeva-Liisa työskentelee rehtorina Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa (SAKK) Inarissa. Hän voi työskennellä etäyhteyden kautta myös kotitoimistosta. – Vaikka yhteyksien kanssa on tänä keväänä ollut haasteita, olen onnistunut tekemään töitä kotoa käsin, sanoo Eeva-Liisa. – Inarissa käyn parina-kolmena päivänä viikossa, useimmiten yövyn Inarissa ja välillä tietysti saattaa mennä koko viikko työmatkoilla. Teen mielelläni töitä kotitoimistolla, sillä työskentely on etänä paljon tehokkaampaa, kun työrauha on taattu. Usein työpäiväni koostuu lähtökohtaisesti etäkokouksista, enkä tällöin olisi muutenkaan työyhteisön tavoitettavissa. Kun menen Inariin, haluan olla helposti saatavilla ja nähdä ihmisiä.

Eeva-Liisa lähti lukion jälkeen Utsjoelta opiskelemaan ja valmistui kasvatustieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta. – Nuorena omat vahvuuteni olivat taiteellisia, kuvataiteessa ja musiikissa, mutta silloin mietin, ettei minusta taida taiteilijaa tulla. Luokanopettajakoulutus oli hyvä pohjakoulutus, ja olen opiskellut työn ohessa jatkuvasti lisää. Olen tehnyt kehittämistyötä koko työurani ja koen, että olen oikeassa paikassa, sillä haluan tehdä työtä koko pohjoisen alueen parhaaksi.

Kehittämistyö saamelaisalueen hyväksi on tärkeää

– Johtamallani toisen asteen oppilaitoksella on keskeinen asema saamelaisalueen kehittämisessä ja arktisessa osaamisessa. Olemme ainoa ammatillinen oppilaitos, joka tarjoaa saamen kielen ja kulttuurin koulutusta, korostaa Eeva-Liisa. – Strategiamme kärkenä on elävänä säilyvä saamelaiskulttuuri saamelaisalueella, jossa voidaan hyvin ja jonka hyvinvointia koulutuskeskus parhaansa mukaan edistää. Oppilaitoksemme on tätä aluetta ja sen ihmisiä varten.

Eeva-Liisa tuli koulutuskeskukseen töihin vuonna 2004 kehittämään saamen kielen opetusta, johon sekä opettajat että oppilaat osallistuivat etänä, muistelee Eeva-Liisa työuransa alkua. – Koska koulutuskeskuksen koulutuksen järjestämislupa ei koskenut lasten opetusta, jouduimme luopumaan lasten opettamisesta. Etäopetustyö siirtyi Utsjoen kunnalle etäopetushankkeena, joka jatkuu edelleen vuosittain myönnettävän rahoituksen turvin.

– Olin vähän aikaa myös Utsjoella töissä. Minut valittiin vuonna 2016 Utsjokisuun koulun ja Utsjoen saamelaislukion rehtoriksi, joten palasin niin sanotusti omaan kouluuni takaisin. Pesti jäi lyhyeksi, sillä Saamelaisalueen koulutuskeskuksella avautui rehtorin paikka ja minut houkuteltiin hakemaan paikkaa. Aloitin Inarissa vuoden 2018 alussa enkä ole katunut tätäkään päätöstä. Saan tehdä mieleistäni kehittämistyötä saamelaiskulttuurin hyväksi, sillä SAKK on perustettu saamelaiskulttuurin edistämiseksi. Olemme valtion oppilaitos, jonka tehtävä ulottuu tätä nykyä saamelaisaluetta laajemmalle ja jota ohjaa oma laki.

” Koulutuskeskuksen tarkoituksena on lisätä erityisesti saamelaisväestön ammatillista osaamista, järjestää saamelaisten kotiseutualueen elinkeinoelämän tarpeita vastaavaa koulutusta ja edistää alueen työllisyyttä sekä säilyttää ja kehittää saamelaiskulttuuria. Tarkoituksen toteuttamiseksi koulutuskeskus järjestää ammatillista koulutusta ja saamen kielen ja kulttuurin opetusta sekä tuottaa ja kehittää niihin liittyvää oppimateriaalia, verkko-opetusta ja muita opetuksen tukipalveluja.” Laki Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta.

– Opiskelijoistamme lähes 90 prosenttia on tilastollisesti saamelaisalueelta ja henkilökunnastamme on noin 60 prosenttia saamenkielisiä, kun taas opettajista 75 prosenttia osaa saamen kielen. Kaikki eivät ole äidinkielisiä, mutta jokaiselle tarjotaan mahdollisuus kehittää kielitaitoaan.

– Valtion taloustilanne vaikuttaa luonnollisesti meihinkin, sillä tuleviin aikoihin on varauduttava jo nyt säästeliäällä taloudenpidolla. Toimintaa sopeutetaan ilman, että joudumme vähentämään henkilöstöä. Meillä on noin 70 työntekijää ja liki kuuden miljoonan euron vuosibudjetti, jolla kaikki toiminnot pyöritetään. Valtio on myös panostanut tiloihimme, sillä olemme saaneet sekä remontoitua tiloja että investoitua kokonaan uusiin, kuten uuteen asuntolarakennukseen. Kesällä pitäisi alkaa myös uuden opetusteurastamon rakentaminen. Olemme saaneet tehostettua tilojen käyttöä, kun vanhoja tiloja on jäänyt pois käytöstä parin tuhannen neliön verran.

– Minulle on merkityksellistä tehdä työtä koko pohjoisen alueen hyväksi. Olen vuoden ajan kuulunut Lapin yliopiston hallitukseen, mikä on osaltaan hieno näköalapaikka koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseen koko maassa, Lapissa ja saamelaisalueella. Minusta on tärkeää, että Lapissa on eritasoista koulutusta alueen tarpeisiin eikä nuortemme välttämättä tarvitse lähteä kauas opiskelemaan. Joustavat koulutusjärjestelyt pitkien etäisyyksien maakunnassa ja arktisiin ja saamelaiskysymyksiin liittyvä tutkimus ovat kaikkinensa tärkeitä.

Huiskeesta on ihana palata kotiin

– Inarin huiskeesta on aina ihana palata Utsjoelle, jossa on rauhoittava ja turvallinen ympäristö elää, iloitsee Eeva-Liisa.

– Vapaa-aikaa vietän luonnossa liikkuen ja perheen kanssa. 12-vuotias poikamme käy Utsjokisuun koulua ja harrastaa muun muassa monenlaista liikuntaa, hän käy esimerkiksi uimahallissa ja kirjastossa mielellään. Pojalla voisi olla omanikäisiä kavereita enemmän, mutta kavereita löytyy myös verkon yli tietokonepelien parissa.

– Isovanhemmat asuvat vieressä ja ovat olleet vuosia kullanarvoinen tuki lasten kanssa, kun meillä molemmilla vanhemmilla on kiireinen työ. Vanhempi poika asuu jo omillaan.

Musiikki on rakas harrastus

Eeva-Liisan rakas harrastus on vuosien ajan ollut musiikki, joka on ollut kivaa vaihtelua arkisen työn ohessa. – Lauloin sisarieni kanssa Jiella-yhtyeessä. Yhtye oli suosittu 2000-luvun alkuvuosina. Levytimme kaksi levyä ja kiersimme keikoilla kymmenisen vuotta erityisesti pohjoisessa, mutta myös ulkomailla. On ihan mahtavaa, että on saanut kokea artistin elämää lähes ammattimaisesti. Olen myös nähnyt, millaista työtä olisi keikkailla ammatikseen. Se oli perheelliselle kuluttavaa hommaa matkoineen, vaikka oli siinä tietysti oma hohdokkuutensakin. Mutta olen erittäin tyytyväinen nykyiseen ammatinvalintaani, sanoo Eeva-Liisa.

– Teimme viime kesänä 15 vuoden tauon jälkeen jonkinlaisen paluukeikan Utsjoen Lumossa, mikä oli todella hauskaa. Keikan alkaessa vähän kauhistutti, mihin olemme lupautuneet, mutta kun lavalle mentiin, niin homma jatkui siitä, mihin viimeksi jäätiin.

– Aiomme jäädä Ailigas-tunturin juurelle, sillä ensi kesänä on tarkoitus rakentaa ja laajentaa taloamme Utsjoen rannassa, kertoo Eeva-Liisa. – Työ vaativassa rehtorin pestissä onnistuu osin etänä ja Utsjoen luonto on todella ainutlaatuinen. Siksi täällä viihdymme ja tänne haluamme jäädä.

Kuvat: Eeva-Liisa Rasmus Moilasen kuva-albumi.