Tapio Guttorm – kasvanut talkoolaiseksi: ”Lähden aina, kun kysytään”

Juttu julkaistu Giisá-lehdessä 6/2026

Kuva: Minna Saastamoinen

Utsjokisuun kyläyhdistys valitsi Tapio Guttormin (63) vuoden 2025 utsjokelaiseksi. Kunniakirja ja stipendi myönnettiin yhteisöllisyyden, yhteisen hyvinvoinnin ja talkoohengen ylläpitäjälle. Perusteluissa kyläyhdistys korostaa Tapion pyyteetöntä työtä kuntalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin hyväksi. Tapio on toiminut yli 20 vuotta aktiivisesti lukuisissa yhdistyksissä, kuten Vapaapalokunnassa, Utsjoen Kuohussa ja Utsjokisuun kyläyhdistyksessä, luoden puitteet toiminnalle ja olemalla tärkeä tiimipelaaja. Lisäksi perusteluissa mainitaan, että työssään talonmiehenä Tapio on huolehtinut kelloon katsomatta kunnan kiinteistöistä, myös kunnan omistaman kylätalo Giisán huoltamisesta.

Omien sanojensa mukaan Tapio kasvoi talkootyöhön ja omatoimisuuteen lapsuudessaan Karigasniemen Kuolnan kylässä. Nelilapsinen perhe sai elantonsa monenlaisista töistä. – Meillä oli pieni maatila jokivarressa, kertoo Tapio lapsuusvuosistaan. – Isä työskenteli rakennus- ja metsätöissä ja teki käsitöitä. Äiti taas oli taitava ompelija ja käsityöläinen, ja hän toimi käsityöopettajana muun muassa Utsjoen kansalaisopistossa. Emme olleet porosaamelaisia, emmekä suoranaisesti jokisaamelaisiakaan, vaikka kotipaikka sijaitseekin Inarijoen ja Kuolnajoen haarassa. Kalaa kyllä pyydettiin omiksi tarpeiksi sekä verkoilla ja me nuoremmat virvelöidenkin.

– Talkoiden teko alkoi heinänteosta, kun kaikki kyläläiset osallistuivat kylän yhteiseen heinäntekoon siirtyen talosta toiseen. Omatoimisuuteen oppi, kun kaikki vehkeet piti itse pitää kunnossa, mieli niitä käyttää. Esimerkiksi autojen, kelkkojen ja muiden koneiden rassaus alkoi jo hyvin nuorena.

Ei huonoja muistoja asuntolaelämästä

Koulutiensä Tapio aloitti Karigasniemen koulussa. – Heti ensimmäiseltä luokalta lähtien asuimme asuntolassa, sillä kotiin oli yli 30 kilometriä ja tie oli surkea, kertoo Tapio. – Täytyy kyllä todeta, ettei minulla ole asuntolaoloista mitään pahaa sanottavaa, ei Karigasniemeltä eikä myöhemmin Utsjoeltakaan. Olot olivat kuin hotellissa: meistä pidettiin hyvää huolta, saimme ruokaa aamupalasta iltapalaan ja tekemistäkin oli sopivasti. Asuntolaviikot helpottivat monen, varsinkin useampilapsisen perheen ruokataloutta, sillä kotona tarvittiin luonnollisesti vähemmän ruokaa, kun kasvavat lapset olivat koulun ruokapatojen ääressä. Saamea saimme puhua, vaikka opetus olikin suomenkielistä saamen kielen tunteja lukuunottamatta. Yläasteelle piti muuttaa Utsjoelle, josta kuljettiin Kaamasen kautta kotiin viikonlopuiksi. En juuri kokenut koti-ikävää, sillä kavereita riitti ja pihaa touhuamiseen.

Yläasteen aikana Tapio sai käyttää koulun metalliluokkaa myös omien koneiden ja osien korjaamiseen. – Kerran hitsasin koululla moottorikelkan vetoakselin kuntoon, ja pääsin jo perjantai-iltana kelkan selkään, kun korjattu osa oli heti koulusta tultua paikallaan.

Kuva: Minna Saastamoinen

Koulutus käytännön töihin

Nuoruuden kädentaidot ja kiinnostuksen kohteet ohjasivat jatkokoulutukseen. – Kävin Inarissa kansanopiston käsityökurssin, jossa opiskeltiin erityisesti erilaisia materiaaleja ja niiden työstämistä. Jatkoin opintoja Muonion ammattikoulun autonasentajalinjalla. Töihin pääsin Karigasniemen autokorjaamolle, välillä olin talonmiehenä kunnalla. Myöhemmin suoritin kiinteistönhoitajan kurssin ja ambulanssikuljettajan opintoja, joten osaamista alkoi olla monenlaiseen.

Tapio Guttorm on työskennellyt Utsjoen kunnan talonmies-kiinteistönhoitajana vuodesta 2001. Opintojen ja työuran karttuessa on mukaan tullut perhe: vaimo Pilvi ja kaksi tytärtä Bigga ja Biret. Koti on vakiintunut Utsjoen Ringille, josta Guttormit ostivat aikanaan oman talon.

Talkoolaisuus perusluonteessa

Yhteisöllinen tekeminen ja talkoolaisuus ovat Tapion perusluonteessa. – Olen mukana melkeinpä missä vaan, mihin talkoolaisia tarvitaan, sanoo Tapio. – Olen ollut vapaapalokuntalainen vuodesta 2003 ja mukana lähes tulkoon kaikissa pelastustehtävissäkin mukana. Olen myös ensivasteryhmässä, joten haastavatkin tehtävät ovat tulleet tutuiksi tulipaloista ja elvytyksistä liikenneonnettomuuksiin ja maastohakuihin. Pienellä paikkakunnalla vapaaehtoisten työ on todella merkityksellistä, koska etäisyydet ovat pitkiä ja apu on saatava mahdollisimman pian paikalle. VPK:n harjoituksia pidetään joka toinen viikko ja ensivasteryhmän harjoituksia 4-5 kertaa vuodessa.

– Kyläyhdistyksen toiminnassa olen ollut kymmenisen vuotta, olin pari kautta puheenjohtajana. Talkootyötä riittää, kun rahaa on vähän käytössä eikä tekeviä ihmisiäkään ole liiaksi. Roolit pysyvät selvinä, sillä kunnan kiinteistönhoitajana vastaan talohuollosta, kun taas kyläyhdistyksen toimintaan liittyvä touhu on vapaa-ajan tekemistä.

Liikunta elämäntapana

Tapio harrastaa aktiivisesti myös liikuntaa. – Pelaamme useamman kerran viikossa lentopalloa Utsjoen Kuohun porukalla, olen myös Kuohun hallituksessa. Kuohun kautta tehdään paljon talkoita, varsinkin eri tapahtumissa, kun tarvitaan vaikkapa järjestysmiehiä tai tapahtumapaikkojen rakentajia. Viimeksi olin Inarin SM-hiihdoissa liikenteenohjauksessa ja sitä ennen Utsjoen Porocupin järjestelyissä. Ennen koronaa järjestettiin kylän nuorille ampumahiihtoa, tosin valtaosan talvesta ammuttiin laseraseella sisätiloissa ja hiihto korvattiin kuntopiirillä.

Tapion mukaan ilman talkootyötä Utsjoella tapahtuisi hyvin vähän. – Jos näitä palkkatyönä tehtäisiin, ei täällä toimisi juuri mikään. On pakko tehdä talkoilla, että tapahtumia saadaan ylipäätään järjestettyä.

Ehtiikö Tapio tehdä vielä jotain muuta vapaa-ajallaan, kun työ ja yhdistystoiminta vie valtaosan vuorokauden valveillaolotunneista? – Pari mökkiä meillä on, mutta eipä niille juuri ole ehtinyt. Kalastusta olen harrastanut melko vähän, eikä lohenkalastuskielto ole minun maailmaani järisyttänyt. Olen jonkin verran pyytänyt kalaa kotitarpeiksi verkoilla jokivesissä. Pilkillekin ehtii joskus. Tänä talvena suunnittelin hiihtolenkkiä, mutta sekin jäi, vaikka suksetkin voitelin valmiiksi. Tuli muuta kiireellisempää.

Jonkinlainen pelle peloton Tapiossa elää, sillä hän kehittelee ja suunnittelee kaikenlaista. – Vaikkei niitä kukaan tarvitsisikaan. Rakentelen kaikenlaista, esimerkiksi olen rakentanut itse mönkijänkärrin ja moottorikelkan rekeen rakensin retkikaluston: pöydän, penkit ja tulipaikan.

Tapio kuuluu laajaan saamelaisyhteisöön, jossa sukua asuu sekä Suomen että Norjan puolella. – Tosin sukua näkee nykyisin lähinnä hautajaisissa.

Tapio Guttorm vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä. Ikävystymään ei ehti, kun hän on niin monessa mukana eikä kotona ehdi juuri muuta kuin käydä nukkumassa. – Omaan hyvinvointiin vaikuttaa paljon se, että tykkään työstäni ja töihin on mukava lähteä. En odota eläkkeelle pääsyä enkä taida malttaa jäädäkään.

Tapio on tunnustuksensa ansainnut, sillä yhteisön eteen tehty työ on pyyteetöntä. Tapio on aina valmis, kun toimeliasta miestä tarvitaan.