Utsjoki 150: Elettiin sitä ennenkin – myös Utsjoella

Utsjoen kunta juhlii 150-vuotista taivaltaan, mutta alueella on asuttu ja liikuttu jo tuhansien vuosien ajan. Utsjoella on edelleen nähtävissä runsaasti muinaisjäännöksiä, jotka kertovat asutuksen ja saamelaiskulttuurin vuosituhantisesta historiasta kivikaudelta historialliseen aikaan asti. Alueen muinaismuistot on suojeltu Muinaismuistolain nojalla eikä niihin saa kajota.

Kuva kulttuurikävelyltä 15.9.2026. Ikiaikaiset peurakuopat erottuvat maastossa edellleen.

Pohjoisinta Lappia on asuttu kauan

Pohjoista Lappia pidettiin kauan asumattomana erämaana, jossa liikkuivat vain eränkävijät. Harvoja arkeologisia löytöjä on oletettu irtolöydöiksi, ohikulkijoiden jättämiksi. Lapin maakuntamuseon arkeologi Jari-Matti Kuusela toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 16.7.2025), ettei Lappi ollut koskaan erämaa, vaan pohjoisessa on eletty ja asuttu jo kauan. Muinaisten asukkaiden tärkeimpiä elinkeinoja ovat olleet kalastus, metsästys ja keräily.

Merkkejä asutuksesta koko nykyisen Suomen alueelta alkaa löytyä heti jääkauden jälkeisiltä vuosituhansilta. Esimerkiksi Kuolan niemimaalta ja Pohjois-Ruotsista on löytynyt kivikautisia asuinpaikkoja, joten oletuksena on, että koko Fennoskandia olisi ollut harvaan asuttu jo kivikaudella. Myös Utsjoen alueella on kivikautisia asuinpaikkoja, esimerkiksi Nisulammen rannan läheisyydestä on löydetty asuinpaikkalöytöjä ja kvartsi-iskoksia. Syyksi arkeologisten löytöjen vähäisyyteen pidetään etupäässä vähäistä tutkimusta, mutta myös sitä, että muinaisten eläjien jäljiltä ei ole säilynyt maatuneista materiaaleista valmistettuja esineitä tai asumuksia. Liikkuva elämäntapa on johtanut asumisen ja esineistön keveyteen, eikä muistoja elämästä ole juuri jäänyt. Luu, sarvet, puu ja nahka ovat tuhoutuneet vuosituhansien kuluessa.

Kuuselan mukaan Lappi on ollut jo myöhäisen rautakauden alussa, noin 800-luvulla, vahvasti kiinnittynyt eurooppalaiseen kontaktiverkostoon. Kauppaa käytiin, tavara ja ihmiset liikkuivat pitkiä matkoja. Ihmiset puhuivat eri kieliä, jotta on ymmärretty naapureita. Pohjoisella on ollut kansainvälinen historia jo tuhansia vuosia.

Entisaikojen ihmisten jäljet Utsjoella

Utsjoen alueella on jälkiä ihmisen toiminnasta tuhansien vuosien takaa. Suuri osa Utsjoen tunnetuista arkeologisista kohteista sijaitsee suurten jokien – Tenojoen ja Utsjoen – sekä eri tunturijärvien rantamilla.

Utsjoelta löytyy seuraavanlaisia esihistoriallisia ja historiallisia kohteita:

• Kivikautiset asuinpaikat, joista on tehty muinaisesinelöytöjä (Nisulampi, Jorbajávri).
• Saamelaiset liesilatomukset, jotka ajoittuvat erityisesti rautakauteen, viikinkiaikaan ja ristiretkiaikaan.
• Kodanpohjat ja peurakuopat, joita on tunturi- ja jokialueilla. Muinaisia peuranpyyntikuoppia käytettiin villipeurojen metsästykseen ennen kuin poronhoito vakiintui.
• Vanhat kalmistot ja hautapaikat ajoittuvat historialliseen aikaan (mm. 1600-luvulle).

Kuolleiden Kuolpunan kalmisto sijaitsee Vallen matkailuyrityksen vieressä Utsjoelta Karigasniemen suuntaan. Tunturikoivikkoisella jokitörmällä on noin sata painannetta. Tämä kalmisto on ollut Mantojärven kirkkoa edeltäneen Äimäjoen kirkon oma hautausmaa (Jámežiid guolbba). Asuinpaikkaan viittaavaa kvartsia on löytynyt kalmiston eteläpuolelta, lähialueelta on löytynyt myös liesikiveyksiä ja todennäköinen pieni asumuksen pohja (hiiliajoitus noin 3400-3100 eaa).

Muinaisia asuinpaikkoja ja pyyntikuoppia löytyy Utsjoelta Karigasniemelle vievän tien länsipuolelta. Maantien ja Suhpivárrin välisellä tasanteella on pyyntikuoppia, kodanpohjia ja liesilatomus. Täältä Ellin Kuolpunan (Elleguolbba) alueelta löytyy kolme poikkeuksellisen kookasta kodanpohjaa. Kodanpohjat erottuvat maastossa näkyvinä matalina valleina, jotka ovat jäänteitä seinärakenteista. Kahdessa pohjassa on keskellä kohouma merkkinä tulisijasta. Suurin kotasija on kooltaan 5 * 6 metriä, joten aivan pienistä asumuksista ei ole kyse. Museoviraston mukaan näitä asuinsijoja ei ole ajoitettu.

Asuinpaikkojen lisäksi Ellin Kuolpunassa on yli 50 peurakuoppaa kaakko-luodesuuntaisessa, vajaan kilometrin pituisessa jonossa Äimäjoelta alkaen. Poropaimentolaisuuden alku on ajoitettu Suomen Lapissa vasta 1700-luvulle, joten sitä ennen paikalliset pyydystivät peuroja syötäväksi ja myytäväksi. Pyyntikuoppia eli peurahautoja on käytetty eri riistalajien pyyntiin. Museovirasto ei ole ajoittanut Ellin Kuolpunan kuoppia, mutta yleisesti pyyntikuoppia on ajoitettu jo kivikaudelle ja niitä on ollut käytössä vielä historiallisellakin ajalla. Pyyntikuopat, kuten kaikki muutkin muinaismuistot, ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Kuva kulttuurikävelyltä 15.9.2026. Pirjo Seurujärvi esittelee vanhan kodanpohjan piirteitä.

Lähteet

Museovirasto: https://kyppi.fi

Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiset. Historia, yhteiskunta, taide. Päivitetty laitos. 2025.

Helsingin Sanomat 16.7.2025: Lappi ei ollut koskaan erämaa

Pirjo Rautiainen, Metsähallitus 5820/630/2012: Kulttuuriperintökohteiden inventointi 2012 Utsjoen osayleiskaavaan ehdolla olevat Metsähallituksen Lapin luontopalveluiden hallinnoimat alueet