Utsjoki 150: Tiesitkö, että Utsjoen ja Karigasniemen välinen Tenontie avattiin vasta kesällä 1983?

3.6.2026

Maunon kivi - muistomerkki Tenontien valmistumisesta

”Kuin helminauha Suomi-neidon kutreilla”. Näin kuvailtiin Suomen kauneimmaksi tieksi tituleerattua Tenontietä sen avajaisten yhteydessä elokuussa 1983.

Pahtavaarassa oli juhlallinen tunnelma, kun presidentti Mauno Koivisto vihki polkutiestä maantieksi peruskorjatun, noin 100 kilometrin pituisen tien. Nyt ei ollut silkkinauhoja leikattavana, vaan presidentti Koivisto sahasi justeerilla kapea jokiveneen poikki yhdessä Lapin maaherra Asko Oinaan kanssa. Tunnelmaa lienee keventänyt sahauksen taustalla Rovaniemen varuskuntasoittokunnan soittama Jätkän humppa.

Tie- ja vesirakennuslaitoksen pääjohtaja Jouko Loikkanen kuvaili omassa juhlapuheessaan kulkemisen historiaa Tenon varressa:

”Tämä tie, joka tällä päivämäärällä muutetaan polkutiestä maantieksi numero 9703, yhdistää runsaan sadan kilometrin päässä toisistaan olevat Utsjoen tärkeimmät keskukset: Kirkonkylän ja Karigasniemen. Historia on se, että aluksi yhteys kulki Luojan ja luonnon luomaa ja hoitamaa Tenojoen vesiväylää pitkin. Sitten vuonna 1947 tuli leikkiin mukaan TVL ja syntyi jäätie. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin alkoi polkutien rakentelu. Senkin jälkeen, kun sitä pitkin vuodesta 1973 päästiin kulkemaan jopa autolla, sen kunto oli määriteltävä suurimmalta osilta kurjaksi: milloin polkutieltä hävisi polku, milloin tie, milloin silta; milloin kulun estäjäksi tuli lumi, milloin jää, milloin maansortuma. Mutta nyt kaikki tuo on takanapäin; sitä aikaa voidaan muistella ja pitääkin muistella, jotta myös tulevat sukupolvet tietävät, millaista täällä elämä on ollut, ja siitä huolimatta sitä on kuitenkin eletty.”

Tenojoki oli kauan Utsjoen tärkein kulkuväylä. Ennen 1950-luvun loppua Utsjoen kunnan ainoa tieyhteys oli vaivainen postipolku Inariin. Polku parannettiin erämaatieksi vuoteen 1959 mennessä.

Utsjoen ja Karigasniemen välille rakennettiin polkutie vuosina 1968-73, mutta se ei erityisesti kelirikkoaikaan ollut välttämättä liikennöitävässä kunnossa. Vuonna 1977 polkutietä alettiin parantaa maantieksi. Työtä tehtiin keskeytyksettä kuusi vuotta: siirrettiin yli miljoona kuutiota maata ja rakennettiin 16 siltaa, jotka maksoivat tuolloin yhteensä 8,6 miljoonaa markkaa.

Tiehanke maksoi kaikkiaan lähes 66 miljoonaa markkaa. Tien rakentamisella oli merkittävä vaikutus Utsjoen kunnan työllisyystilanteeseen, sillä rakennusaikaan töissä oli keskimäärin 55 miestä.

Presidentti sai nimikkokiven Pahtavaaraan, sillä avajaisissa paljastettiin myös Tenontien rakentamisen muistomerkki, Maunon kivi.

Avajaispuheissa kiiteltiin tien sopivan nähtävyydeksi kauneutensa takia sellaisenaan ja siitä uskottiin tulevan Utsjoen toinen matkailuvaltti lohen rinnalla, arveltiinpa tien varrelle nousevan uusia matkailuyrityksiä ja hotelleja. Erityisen tyytyväisiä uuteen tiehen olivat luonnollisesti jokivarren asukkaat, joiden arkielämä ja kulkeminen helpottuivat huomattavasti. Uusi tie antoi myös uskoa kotiseudun asuttuna pysymiseen.

Tenontie houkuttelee edelleen matkailijoita katselemaan jokilaakson upeita maisemia. Tie ja upeat maisemat eivät katoa, vaikka maailma ympärillä muuttuukin.

Jälkisanat

Presidentin vierailu hoidettiin pieteetillä. Kun tie oli Pahtavaarassa avattu, siirryttiin Utsjoen kirkonkylälle. Presidentti ja rouva Koivistolle tarjottiin juhlaillallinen Matkailuhotellilla, jossa kokoontui lähes sata kutsuvierasta pohjoisen herkkujen – lohta, poroa ja hilloja – ääreen. Koivisto pääsi luonnollisesti myös lohen pyyntiin – saalista ei taidettu saada. Tietoa ei lehdistä löydy, sillä Koivisto ei huolinut median edustajia kalareissulle mukaan. Seuraavana päivänä hän osallistui 12. pohjoismaiseen saamelaiskonferenssiin, joka tuolloin järjestettiin Utsjoella. Kevolla vieraat tutustuivat tutkimusaseman toimintaan ja päästiinpä patikoimaankin. Toisen yönsä presidenttipari vietti Kevon luonnonpuiston alueella.