Urho pitää Utsjoen Nuvvuksen kylässä EU:n pohjoisinta maitotilaa – Tilalla koko ikänsä elänyt yrittäjä näkee toiminnassa kehittämispotentiaalia esimerkiksi matkailun suuntaan

Kuva: Sonja Sistonen / Utsjoen kunta

Vielä 1960-luvulla Utsjoella oli viitisenkymmentä karjatilaa, mutta tänä päivänä niitä on jäljellä enää kaksi. Toista niistä, Suomen ja koko EU:n pohjoisinta maitotilaa, pitää Urho Guttorm Utsjoen Nuvvuksen kylässä. Tila on äidiltä peritty perintötila, jolla tehtiin sukupolvenvaihdos 1990-luvulla.

– Olen asunut tilalla koko ikäni, 61 vuotta. Ensimmäinen maitotili tilalla tehtiin marraskuussa 1981, joten 42 vuotta on tilalla ollut toimintaa maitotilana. Tällä hetkellä lypsäviä lehmiä on 25 ja nuorta karjaa 15 yksilöä. Peltopinta-alaa on kaikkiaan 48 hehtaaria ja siitä kaikki on nurmella, Urho tiivistää tilan toimintaa.

Tilalla on pitkä historia, joka ulottuu aina 1700-luvulle asti. 1950-luvulta lähtien tila on ollut Urhon suvun hallussa. Tilalla on aiemmin asunut talollisia, jotka ovat eläneet kalastuksesta ja pienimuotoisesta 3–4 lehmän kokoisesta karjatilasta, jossa lihaa ja maitoa on tuotettu omiin tarpeisiin. Lihaa on myös viety Norjan puolelle rajakuntaan Karasjoelle, jossa lihat on vaihdettu tavaraan, jauhoihin ja muihin tarpeellisiin tarvikkeisiin. Meijeriin maito on mennyt tilalta vuodesta 1962 lähtien.

Urho asuttaa tilaa perheensä kanssa. Perheeseen kuuluvat vaimo, kolme poikaa ja yksi tyttö. Yksi pojista on kiinnostunut tilan jatkamisesta – ja kehittämisestäkin.

– Poika jos jatkaisi, niin tila vielä säilyisi tällaisenaan. Ja voisihan sitä kehittää, laittaa vaikka pihatto, Urho visioi.

Työtä riittää kesät talvet, mutta se myös motivoi tilallista päivittäin

Tavallinen työpäivä maitotilalla Suomen ja EU:n pohjoisimmassa kunnassa on kutakuinkin samanlainen kuin kollegoilla muuallakin.

Kuva: Sonja Sistonen / Utsjoen kunta

– Kello soi kuudelta, siinä sitten kahvistellaan ja ennen seitsemää mennään navetalle. Lypsetään lehmät ja hoidetaan karjaa, ja illalla mennään taas puoli kuuden paikkeilla takaisin. Iltahommissa menee parisen tuntia.

Näin talvisaikaan rytmi toistuu edellä mainitun kaltaisena. Lisäksi talvella ohjelmaan kuuluvat lehmän poikimiset ja rehuhuoltoa. Kesällä sen sijaan päivät ovat kiireisempiä.

– Kesällä navetalta mennään pellolle niittämään ja paalaamaan. Toukokuun lopulla ja kesäkuun alkupäivinä uusitaan peltoja ja laitetaan timotein siemenet maahan. Heinäkuun alussa on niittotöiden vuoro.

Karjatilan pitäminen rytmittää elämää ja loma-ajat määräytyvät tilan töiden mukaan. Vapaa-aikaa on enemmän talvella ja loppukesästä, kun heinätyöt on tehty. Silloin perhe joutaa toisinaan myös reissuun.

– Loppukesästä saatamme lähteä tien päälle ja kierrämme tuttujen luona etelässä. Siinähän näkee samalla koko Suomen, kun ajelee maan läpi.

Tilan pitämisessä Urhoa motivoivat maidontuotannon lisäksi eläimet itsessään. Lehmät ovat maitotilalla kasvaneelle ja koko ikänsä eläneelle kuin hyviä ystäviä.

– Tärkeintä on ruuantuotanto ja se, että saa itselle tästä työstä palkkaa. Vaikka meiltäkin menee maito Ouluun asti, niin minusta on tärkeää pitää koko Suomi asuttuna, että täältäkin asti kannattaa maitoa hakea. Lisäksi tietysti eläimet motivoivat, kun niiden parissa on kasvanut. Ne ovat kuin hyviä ystäviä, kun tuonne navettaan menee ja saan niiltä kiitoksenkin työstä, Urho hymyilee.

Haasteita tuovat välimatkat, mutta seutu tarjoaa myös potentiaalia tilan kehittämiseen

Haasteita maitotilan pitämiselle Suomen pohjoisimmassa kunnassa tuovat pitkät välimatkat. Norjan puolella Utsjoen rajakunnassa Tanassa on maatalouskauppa, josta varaosien hankkiminen onnistuu tarpeen vaatiessa. Urho asioi kuitenkin tällä hetkellä pääasiassa Suomen puolen liikkeiden kanssa.

– Onhan se sillä tavalla haasteellista, kun ensimmäinen maatalouskauppa on Rovaniemellä asti. Jos jotain tarvitsee, niin se ei ole ihan parin kilometrin päässä. Lisäksi jos jotain tarvitsee tilata, niin se näkyy rahtikustannuksissa. Myös huoltomiehen tilaaminen pitkän matkan päästä tänne tulee kalliiksi, Urho pohtii.

Kuva: Sonja Sistonen / Utsjoen kunta

Haasteet eivät kuitenkaan ole niin suuria, että mies olisi harkinnut tilan lopettamista. Urho Guttorm on asunut Nuvvuksen pienessä kylässä, Utsjoen ja Karigasniemen kyläkeskusten noin puolivälissä, koko ikänsä. Hän arvostaa Utsjoessa erityisesti rauhallisuutta ja yhteisöllisyyttä.

– Rauhallisuus, puhtaus sekä se, että ihmiset tuntevat toisensa. Kaupallekin kun menee, niin aina on aikaa jutella. Yhteisöllisyys on hyvä, Urho toteaa tyytyväisenä.

Kuva: Sonja Sistonen / Utsjoen kunta

Jotain kehitettävääkin Urho toki kunnassa näkee. Taloustilanne voisi olla parempi ja meneillään oleva lohenkalastuskielto on aiheuttanut monille suuria menetyksiä. Oman tilan tulevaisuus näyttää hyvältä, vaikkakin kehitysmahdollisuudet itse maatilatoiminnassa ovat rajalliset.

– Näitä maatilakuvioita sinänsä ei voi Utsjoella esimerkiksi laajentaa kasvattamalla karjan kokoa, koska pellot eivät riitä siihen. Mutta jos tuo poika innostuisi esimerkiksi sen pihaton laittamaan, niin sillä tavalla tietysti, Urho selventää.

Tila sijaitsee upeissa maisemissa Tenojokilaaksossa, aivan Nuvvus-Ailigas -tunturin juurella ja Suomen kauneimmaksi tieksi tituleeratun Tenontien varrella. Vaikka maisemat ovat käyneet koko ikänsä seudulla asuneen silmään tutuiksi, hätkähdyttävät niistä otetut valokuvat välillä paikallistakin.

– Kun näitä maisemia on 61 vuotta katsellut, niin niitä ei sillä tavalla ulkopuolisen silmin enää näe. Joskus kun näkee jonkun ottaman kuvan niin sitten huomaa, miten kauniita nämä maisemat ovatkaan, Urho naurahtaa.

Nuvvus-Ailigas -tunturi kutsuu vuosittain paljon matkailijoita. Urholla on hauska tarinakin tunturiin liittyen.

– Aiemmin tuossa harrastettiin myös riippuliitoa. Hyppääjät lähtivät liikkeelle jyrkänteen reunalta ja tulivat sitten minulta kysymään, saako pellolle laskeutua. Vastasin, että laskeutukaa vaan, kunhan ette lehmiä säikäytä, Urho nauraa.

Yrittäjä jää vielä lopuksi pohtimaan tunturin läheisyyden hyödyntämistä tilan toiminnassa. Matkailu voisi antaa uusia kehittämismahdollisuuksia maitotilallisellekin.

– Kyllähän tuossa Nuvvus-Ailikkaalla paljon kulkijoita on. Siinä mielessä tässä omassakin toiminnassa voisi olla kehittämispotentiaalia vaikkapa matkailun suuntaan, Urho visioi tulevaisuuden näkymiä.

Nyt on kuitenkin hyvä näin ja nähtäväksi jää, miten tila mahdollisen tulevan sukupolvenvaihdoksen myötä kehittyy.

Utsjoen kunta tuottaa Utsjokelaisten elämää -juttusarjaa, jossa syvennytään ihmisten ajatuksiin ja kokemuksiin elämästä Suomen ja Euroopan unionin pohjoisimmassa kunnassa. Sarjaa julkaistaan tammikuusta 2023 lähtien. Löydät kaikki julkaistuneet osat täältä!