Pekko Rauhala: Matkalla kohti tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta

Teemme tällä hetkellä kaikissa Utsjoen kunnan alueen päiväkodeissa, peruskouluissa ja Utsjoen Saamelaislukiossa toiminnallisia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia. Nämä ovat lakisääteisiä suunnitelmia, joista opetuksen järjestäjän on huolehdittava. Työtä määrittää kaksi keskeistä lakia, joista tasa-arvolaissa tasa-arvolla tarkoitetaan sukupuolten välistä tasa-arvoa. Yhdenvertaisuuslain tarkoitus on turvata yhdenvertainen kohtelu ja estää ihmisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuva syrjintä. Näitä ominaisuuksia ovat muun muassa ikä, äidinkieli, seksuaalinen suuntautuminen ja vammaisuus.

Edellä mainittujen toiminnallisten suunnitelmien laatiminen etenee niin, että aluksi selvitetään, miten tilanne koetaan tällä hetkellä. Tämän jälkeen kehitetään keinoja, joilla tilannetta voidaan parantaa. Toimia arvioidaan, jotta niitä voidaan kehittää. Maalis- ja huhtikuussa olemme käsitelleet ja tehneet selvityksiä kaikissa yksiköissä lapsen ikätaso huomioiden. Päiväkodeissa aloitamme työstämään kehityskohteita jo huhtikuun aikana, kun taas kouluissa ja lukiossa kehittämisen vaihe painottuu elokuulle.

Toiminnalliset tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat ovat julkisia asiakirjoja, jotka valmistuessaan liitetään elokuussa osaksi lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa, sekä toimipaikkakohtaisia suunnitelmia. On tärkeää, että tehtävät suunnitelmat eivät jää vain paperille. Laadimme suunnitelmat konkreettiseen muotoon, jotta ne jäisivät elämään päiväkotien ja koulujen arkeen. Muutoksen vaikutusta arvioidaan lakisääteisellä tavalla, korkeintaan kolmen vuoden välein.

Utsjoen vahvuus yhdenvertaisuuden kehittämisessä on hyvä tietoisuus esimerkiksi kielellisyyden moninaisuudesta. Selvityksissä oppilailta ja vanhemmilta on kysytty Opetushallituksen tasa-arvokyselyn sekä Rauhankasvatusinstituutin Teflon-testin mukaisesti kysymyksiä muun muassa siitä, onko oppilas joutunut kohtaamaan epämukavaa kohtelua edelle mainitun kielen tai esimerkiksi sukupuolen perusteella. Jokaisella on itsemäärittelyoikeus omaan identiteettiinsä, emmekä voi nähdä toisen vakaumusta, vammaa tai koettua sukupuolta välttämättä ulospäin.

Kun puhumme sukupuoli-identiteetistä, se ei tarkoita, että sukupuolten olemassaolo pitäisi kieltää tai että ketään ei saisi kutsua enää tytöksi tai pojaksi. Kyse on tietoisuudesta: Teemmekö toisista oletuksia, joilla kutsumme heitä, vai kutsummeko toisia heidän itse toivomallaan tavalla?

Tämä on prosessi, jossa opimme jatkuvasti lisää. Olemme saaneet palautetta muun muassa siitä, että kyselyt eivät vastaa täysin olosuhteita, jotka täällä vallitsevat. Yleisesti koko Suomen alueella käytössä olevat kyselyt eivät esimerkiksi vastaa sitä todellisuutta, että koulumatkat voivat olla kymmeniä kilometrejä tai matkaa esihenkilöllä toimipisteeseen voi olla yli sata kilometriä. Tämän vuoksi kyselyissä on ollut vapaan sanan kohta, jotta kaikki mahdolliset näkökulmat saataisiin huomioitua.

Yhdenvertaisuuden näkökulmasta jokaisen yksittäisenkin ihmisen äänellä on merkitystä. Tilannetta voisi verrata urheilukatsomoon, jossa muut katsojat ovat pitkiä ja näkevät kentän sekä katsomon erottavan aidan yli. Joukossa on kuitenkin yksi, joka ei näe aidan yli. Hänelle on reilua järjestää paikalle koroke.

 Projektityöntekijä Pekko Rauhala